Ensimmäinen raskaus alkoi helposti. Sujui helposti. Päättyi helposti. Synnytys oli kuin oppikirjasta. Vauva-aika meni erinomaisesti. Lapsi on kasvanut ja kehittynyt erinomaisesti.
Itse asiassa "toinenkin" raskaus alkoi helposti: heti pillereiden lopettamisen jälkeen tuli plussa, eikä yksiäkään kuukautisia ehtinyt olemaan! Jotenkin tiesin kuitenkin koko ajan, että kaikki ei ole hyvin. Minä vain tiesin. Kukaan ei uskonut. Ei edes lääkäri-mieheni, neuvolatädit, lääkärit...
Nt-ultrassa raskausviikolla 12 todettiin ultrassa, että kohdussa oli raskausmateriaalia, mutta kehitys oli pysähtynyt noin viikolla 9. Sanoin jo ennen tutkimusta miehelleni, että kaikki ei ole hyvin ja ettei pelästy "kuollutta vauvaamme" ultratessa. Hän ei uskonut. Mutta niin se vain oli, että vauvamme oli kuollut.. Näin asian heti. Enkä yllättynyt. Siitä huolimatta itkin vuolaasti. Itkin pitkään. Itken vieläkin.
Onko kenellekään käynyt samoin?
Olen miettinyt, miksi on niin vaikea raskautua nyt? Miksi se (ja kaikki muutkin asiat raskauteen ja vauvaan liittyen) meni niin helposti alle parikymppisenä? Miksi nyt sain keskenmenon? Onko "syy" miehessä? (Tästä kirjoitan teille myöhemmin lisää, sillä se on "mahdollista"..). Miksi en ole vieläkään raskaana, vaikka yritystä on takana monta kuukautta - lokakuusta 2012 asti.
Odotan nyt kuukautisia. Sitten lähden uudelta pöydältä. Käytän ensimmäistä kertaa ovulaatiotestejä. Niiden kanssa tarvisin teiltä, lukijani, vinkkejä.
Yrittävän aika on pitkä, mutta tammikuisesta keskenmenostannehan ei nyt oikeasti vielä ole kovin pitkää aikaa. Sitten jos km:sta kuluisi vuosi eikä uutta raskautta kuuluisi, niin sitten vasta huolestuisin vaikeasta raskautumisesta. Monet joutuvat yrittämään helposti yli puoli vuotta, vaikkei kummassakaan osapuolessa olisi mitään vikaa. :) Tarkoitus ei siis ole mitenkään vähätellä tunteitasi! Kyllä vielä omassa muistissa on, kuinka yksikin kierto tuntui niiin pitkältä – ja keskenmenon kohtaaminen noilla raskausviikoilla on varmasti todella raskasta, vaikka sitä olisi jotenkin osannut odottaakin (itse sain aikoinaan keskenmenon rv:llä 5+ ja sekin oli useiden kuukausien yrittämisen jälkeen kovin surullista).
VastaaPoistaVinkiksi, että ovistestejä saa paljon Suomea halvemmalla @ http://www.homehealth-uk.com/index.html (olivat oman kokemukseni mukaan hyviä; itse käytin aikanaan niiden herkkiä liuskatestejä). Sitten vain testailemaan, koska viivat ovat vähintään yhtä vahvat! Mutta toisaalta; jos kiertosi on säännöllinen jne., niin kannattaako turhaa stressiä testeistä ottaa? Yhdyntöjä vaan säännöllisesti, niin eipä siinä sitten tarvitse tietää, oliko se ovis nyt eilen vai tänään.
Onnea ja tsemppiä yritykseen!
Hei Miraana!
VastaaPoistaJa kiitos kommentistasi :)
Tammikuusta ei tosiaan ole pitkä aika, ja tiedän, että monet odottavat plussaa vuosiakin. Silti tämä tuntuu tuskastuttavan pitkältä. Ajattelin keskenmenon jälkeen, että jos en ole siitä puolen vuoden kuluessa raskautunut, aloitan blogin kirjoittamisen. Muiden blogeista on ollut minulle valtava apu, varsinkin keskenmenon jälkeen ja vauvakuumeen kourissa.
Kiitos myös ovistestilinkistä! :)
En ole koskaan testannut. Kierron pituus on alkanut heittelemään; samalla myös mietin ovulaation ajankohtaa? Miehellä erittäin epäsäännöllistä päivystystyötä, eli samassa sängyssä oleminen ei ole itsestäänselvyys ;) Näiden takia ovulaatiotestejä olen miettinyt.
Kannattaa tosiaan ottaa ovulaatiotestit avuksi! Itselläni on aika pitkät ja epäsäännölliset kierrot, joten ovulaatiotestejä ainakin itse olen nyt alkanut käyttää apuna :)Mammaksin kautta saa ainakin suht edullisesti testejä tilattuna, itse sieltä tilasin :)
VastaaPoistahttp://missaplussa.blogspot.fi/