Luojan kiitos!

KP 2 - luojan kiitos!
Tiistaina alkoi vuoto. Ensimmäistä kertaa olin onnellinen, että kuukautiset alkoi ;)

Nyt saan aloittaa taas tyhjältä pöydältä. Ja ensimmäistä kertaa ovistikut käyttöön, jännittävää!

Meillä oli tarkoitus saada toinen vauva alkuvuodesta 2014. Vaikka en ollut edes raskaana, suunnittelin elämääni niin kuin alkuvuonna 2014 olisin saanut vauvan. Keskenmeno oli kova paikka, mutta vielä kovempaa on se, että en raskaudu. Tuntuu etten koskaan raskaudu.. Tiedän, että puoli vuotta on lyhyt aika - mutta minulle tässä hetkessä se on Ikuisuus.

Yksi asia, mikä minua ärsyttää, pelottaa, huolestuttaa ja mietityttää, on mieheni nuuskan käyttö ja varikoseele (kiveskohju). Mieheni on luvannut lopettaa nuuskan käytön heinäkuun 2013 viimeisenä päivänä, ja tiedän että hän tulee sen tekemään. Onko jollain muulla kokemuksia miehen nuuskaamisesta lapsen yrityksen yhteydessä? Tupakalla on todettu olevan vaikutuksia miehen hedelmällisyyteen; entä nuuskalla? Itse omassa päässäni ajattelen, että todellakin ja tietenkin nuuskalla on vaikutuksia - miksei muka olisi? Mieheni lääkärinä vetoaa tutkimustuloksiin, ettei viitteitä nuuskan vaikutuksista siittiöihin ole. Mutta ei tietenkään ole, sillä nuuska on kaikkialla muulla kiellettyä paitsi Ruotsissa, joten tutkimustuloksia ei senkään takia liiemmin löydy.

Entä varikoseele, eli kiveskohju. Miehelläni on se tilanne, että kivespussin lämpötila on tavallista korkeampi, minkä takia siittiöiden tuotanto on häiriintynyt. Ja taas vetoaminen lääkärin ammattiin: Varikoseele on kuulemma lievä (?), eikä muka vaikuta ollenkaan, koska olen jo kerran tullut raskaaksi (mutta saanut keskenmenon...). Lääkärillä itsellä ei ole koskaan sairauksia, vain potilailla.

No, laitetaan tämä ärsytys kuukautisten piikkiin!!! Onneksi minulla on nyt blogi, johon voin tulla purkamaan tunteitani. Minulla ei ole ketään ihmistä, joille näitä jakaa. Kun yritän mieheni kanssa näistä asioista (kuten varikoseele ja nuuska) puhua, hän ei pysty siihen. Ei kerta kaikkiaan pysty omiin ongelmiin saati raskautumisongelmiin tarttumaan!

Onneksi miehessäni ei juuri muuta "vikaa" löydy ;) Vauvakuumeen kourissa nämä asiat vain ottavat liian suuren roolin.

Onko muiden miehillä vastaavia ongelmia? Varikoseeleä tai nuuskan käyttöä? Miehestä johtuvaa lapsettomuutta? Miten he ovat käsitelleet asiaa?

KP 37?

Tammikuisen keskenmenon jälkeen kuukautiskiertokin on ollut ihan omissa oloissaan. Välillä kierto on ollut 28, välillä 30 ja nyt siis jo 37. Raskaustesti kuitenkin on ja pysyy negatiivisena. Puhtaana negatiivisena.

Kuukautiseni alkoivat ollessani noin 11-vuotias. Ne olivat aina säännölliset ja 5 päivän mittaiset. Aina. 

16-vuotiaana hankin e-pillerit. 18-vuotiaana otin ehkäisykapselin käsivarteen. Kapseli toimi moitteetta. Raskaustoiveiden takia se otettiin pois. Kuukautiset eivät alkaneetkaan heti ehkäisykapselin poistamisen jälkeen johtuen siitä, että kohdun limakalvon "kehittyminen" ei alkanut heti ehkäisykapselin poisoton jälkeen. Asia laitettiin kuntoon Diane Nova -ehkäisypillereillä (ja muistaakseni Teroluteilla). Tulin raskaaksi.

Raskauden jälkeen, tyttäreni ollessa noin 9 kuukauden ikäinen, aloin käyttämään taas Diane Nova -ehkäisypillereitä. Siihen asti olin ilman hormonaalista ehkäisyä, ja kuukautiset olivat säännölliset. Vaihdoin ne myöhemmin Yaz-ehkäisypillereihin, joiden lopettamisen jälkeen keskenmenoon päättynyt raskauteni alkoi.

Nyt kuitenkin kierto heittelee ja heittelee. Olen itse todella yllättynyt asiasta, sillä näin ei ole tapahtunut koskaan elämässäni. Äh, turhauttavaa.. Kaiken lisäksi olen kova miettimään, pohtimaan ja hakemaan selitystä, miksi asia on näin?!

Tänään on siis kertopäivä 37 - mitä ihmettä?! Raskaustesti tosiaan puhdas nega. En ajatellutkaan sen olevan positiivinen, joten nega ei tullut siis yllätyksenä. 

Ovulaation ajankohdasta en tiedä. Onko sitä ylipäänsä tullut keskenmenon jälkeen? En ole koskaan käyttänyt ovulaatiotestejä, joten mielenkiinnostakin odotan, että pääsen niitä ensi kierrossa käyttämään.

Mutta KP 37!!! Onko muilla vastaavia kokemuksia pitkistä kierroista? Mitä on tapahtunut, ja milloin ja miten on kuukautiset taas alkanut?

Miksi raskautuminen on näin vaikeaa? Miten raskaudun?

Ensimmäinen raskaus alkoi helposti. Sujui helposti. Päättyi helposti. Synnytys oli kuin oppikirjasta. Vauva-aika meni erinomaisesti. Lapsi on kasvanut ja kehittynyt erinomaisesti. 

Itse asiassa "toinenkin" raskaus alkoi helposti: heti pillereiden lopettamisen jälkeen tuli plussa, eikä yksiäkään kuukautisia ehtinyt olemaan! Jotenkin tiesin kuitenkin koko ajan, että kaikki ei ole hyvin. Minä vain tiesin. Kukaan ei uskonut. Ei edes lääkäri-mieheni, neuvolatädit, lääkärit...

Nt-ultrassa raskausviikolla 12 todettiin ultrassa, että kohdussa oli raskausmateriaalia, mutta kehitys oli pysähtynyt noin viikolla 9. Sanoin jo ennen tutkimusta miehelleni, että kaikki ei ole hyvin ja ettei pelästy "kuollutta vauvaamme" ultratessa. Hän ei uskonut. Mutta niin se vain oli, että vauvamme oli kuollut.. Näin asian heti. Enkä yllättynyt. Siitä huolimatta itkin vuolaasti. Itkin pitkään. Itken vieläkin.

Onko kenellekään käynyt samoin? 

Olen miettinyt, miksi on niin vaikea raskautua nyt? Miksi se (ja kaikki muutkin asiat raskauteen ja vauvaan liittyen) meni niin helposti alle parikymppisenä? Miksi nyt sain keskenmenon? Onko "syy" miehessä? (Tästä kirjoitan teille myöhemmin lisää, sillä se on "mahdollista"..). Miksi en ole vieläkään raskaana,  vaikka yritystä on takana monta kuukautta - lokakuusta 2012 asti.

Odotan nyt kuukautisia. Sitten lähden uudelta pöydältä. Käytän ensimmäistä kertaa ovulaatiotestejä. Niiden kanssa tarvisin teiltä, lukijani, vinkkejä.

Uusi blogi? Kyllä. Vauvahaaveita? Kyllä. Plussaa? Ei..

Uusi blogi on täällä. Kyllä. Ensimmäinen teksti on aina se haastavin. Miten aloittaisin?

Suoraan asiaan.

Aivan hirveä vauvakuume. Mietin päivin ja öin vauvaa. Toista vauvaa. Minulla on maailman valloittavin (melkein) 4-vuotias tytär "nuoruuden rakkauteni" kanssa. Suhde ei kuitenkaan kestänyt pidemmälle. Tapasin uuden, unelmieni miehen pian eron jälkeen. Olemme kihloissa, häät on edessä, omistamme yhteisen asunnon, olemme molemmat erittäin korkeasti koulutettuja ja rakastamme toisiamme. Tytär on kuin yhteinen tyttäremme. Jotain silti puuttuu. Yhteinen vauvamme ja tyttärelleni kauan kaivattu pikkusisar.

Plussaa siis odotellaan. Toivotaan. Yritetään. Ollaan odoteltu jo lokakuusta 2012 asti.

Yksi erittäin raskas keskenmeno takana 01-02/2013.

Tervetuloa matkallemme kohti plussaa. Tästä se alkaa!